Antti Mäki

Rehujen jalostusarvolaskelmista

Introduction

Rehujen jalostusarvolaskelmista. Tutki rehujen jalostusarvolaskelmia, niiden merkitystä maatalouden kannattavuudelle ja termistön selkeyttä. Artikkeli käsittelee laskelmien puutteita ja brutto-/nettoarvojen vertailtavuutta.

Abstract

Artikkelissa on käsitelty lähinnä teoreettiselta kannalta rehujen jalostusarvolaskelmia, niiden merkitystä maatalouden kannattavuuskysymyksissä sekä jalostusarvolaskelmien puutteellisuuksia ja niiden tulosten käyttöä rajoittavia tekijöitä. Kun suomenkielinen termi korvaushinta ilmaisee rehujen arvon ainoastaan yksipuolisesti karjatalouden kannalta katsottuna, aiheuttaa sekaannusta verrattuna vastaaviin vieraskielisiin termeihin ja suomenkieliseen korvikearvo-termiin, olisi tarkoitukseen paremmin soveltuvaa termiä jalostusarvo käytettävä korvaushinnan asemesta. Ajatusyhteydestä riippuen voidaan käyttää myös jalostushintaa merkitsemään rehuista jalostamalla saatua taloudellista tulosta. Jalostusarvolaskelma olisi pyrittävä laatimaan siten, että tulos osoittaa kaikelle kotoiselle rehulle saadun jalostushinnan. Alempien tuotantokustannustensa perusteella olisi laidunrehun arvoksi ry:ä kohden laskettava puolet kotoisten rehujen keskimääräisestä jalostushinnasta. Muiden rehujen jalostushinta olisi laskettava ry-arvon, valkuaismäärän ja täyttävyyden perusteella. Karjatalouden ja kasvinviljelyksen kannattavuuskysymysten arvostelemiseen voidaan käyttää joko bruttojalostusarvoa tai nettojalostusarvoa, kuitenkin siten, että ainoastaan samoilla perusteilla laadittujen laskemien tuloksia verrataan toisiinsa. Kun bruttojalostusarvolaskelmaan ei sisälly ns. välillisiä kustannuksia, olisi laskelma suuremman yksinkertaisuutensa ja tulostensa luotettavuuden tähden soveltuvissa kohdin asetettava nettojalostusarvolaskelman edelle. Bruttojalostusarvoja ei voida käyttää rehujen arvioimiseen muiden kotieläinryhmien eikä eri viljelyskasvien tuotantokustannuslaskelmissa. Nettojalostusarvoja ei voida verrata samojen rehujen myyntihintaan ottamatta huomioon, että karjatalouden välilliset kustannukset, jotka sisältyvät nettojalostusarvolaskelman kustannuksiin, on suoritettava rehujen myyntihinnasta. Käytettäessä jalostusarvoja varastojen arvioimiseen ei korkokustannusta voida sisällyttää peruskustannukseen. Muiden kotieläinryhmien käyttämien rehujen hinnoittamiseen ja varastojen arvioimiseen voidaan käyttää ainoastaan rehujen keskimääräisiä, yleistä tasoa osoittavia jalostusarvoja. Nettojalostusarvolaskelmissa olisi rakennusten korko ja kuoletus vertailukelpoisten tulosten saavuttamiseksi laskettava joko käyttämällä annuiteettia tai laskettava korkokustannus puoleksi kunkin rakennuksen uudisarvon mukaisesta korkokustannuksesta. Jalostusarvolaskelmien suurimpana heikkoutena on pidettävä tulosten riippuvaisuutta käytettyjen rehujen laadusta sekä perusrehun (tai kotoisen rehun) määrästä verrattuna karjalle käytettyjen rehujen kokonaismäärään ja tilalla käytettävissä olevien rehujen määrään. Ratkaisevana tekijänä karjatalouden kannattavuutta arvosteltaessa on pidettävä käytettävissä olevista rehuista saatavaa kokonaishintaa. Vertailukelpoisten tulosten saavuttamiseksi olisi rehujen jalostusarvo laskettava muunnettua rehunviljelysalan hehtaaria kohden.

Review

The article "Rehujen jalostusarvolaskelmista" offers a crucial theoretical examination of feed processing value calculations and their profound impact on agricultural profitability. A central and highly commendable aspect of this work is its critical analysis of existing terminology, advocating for the adoption of "jalostusarvo" (processing value) or "jalostushinta" (processing price) as more appropriate and less ambiguous terms than "korvaushinta" (replacement price). This proposed linguistic refinement addresses the need for a term that accurately reflects the economic contribution of feeds from a comprehensive agricultural perspective, moving beyond a sole focus on livestock's replacement costs. The paper thus establishes a solid foundation for a more standardized and accurate valuation of all domestic feeds. The author proceeds to outline a detailed methodological framework for these calculations, differentiating the valuation criteria for various feed types. It suggests specific parameters such as "ry" value, protein content, and "täyttävyys" (filling value) for different feeds, while assigning a proportionally lower value to pasture feed to reflect its reduced production costs. A key distinction is drawn between "bruttojalostusarvo" (gross processing value) and "nettojalostusarvo" (net processing value), with the paper meticulously explaining the specific applications and limitations of each. It highlights the simplicity and reliability of gross calculations when suitable, while also cautioning against the inappropriate use of either value for purposes such as evaluating other animal groups, direct comparison with market prices, or inventory valuation without accounting for relevant indirect costs. Despite its comprehensive nature, the article transparently identifies the main vulnerability of these calculations: their dependency on the quality of the feeds used and the proportion of basic domestic feed relative to the total feed consumed by livestock and available on the farm. However, the author provides a crucial insight by emphasizing that the "kokonaishinta" (total price) derived from all available feeds is the decisive factor for assessing livestock profitability. Furthermore, the recommendation to calculate feed processing values per converted hectare of cultivation area offers a practical and impactful approach to enhance the comparability and consistency of economic analyses. This work represents a significant contribution to agricultural economics, providing both theoretical clarity and practical guidance for improved farm management and decision-making.

Full Text

Comments

You need to be logged in to post a comment.