Petter Portin

Johan Ludvig Runebergin Sven Dufva -runo geneetikon silmin

Introduction

Johan ludvig runebergin sven dufva -runo geneetikon silmin. Geneetikko tarkastelee Runebergin Sven Dufva -runoa, pohtien hahmon kehitysvammaisuutta ja Runebergin perinnöllisyyden ymmärrystä. Analyysi käsittelee mahdollisia diagnooseja.

Abstract

Johan Ludvig Runebergin runoelman ”Vänrikki Stoolin tarinoita” henkilöhahmoista kenties yleisesti tunnetuin on rekryytti Sven Dufva. Hän oli selvästikin joko vähä­lahjainen, eli niin kuin sanotaan yksinkertainen, tai peräti kehitysvammainen. Henkilöhahmo on, päinvastoin kuin monet muut runoelman miespuoliset nimeltä mainitut henkilöt, fiktiivinen. Vaikka kirjallisen henki­lön diagnoosin tekeminen on vaikeaa, Sven Dufvan kuva antaa kuitenkin aihetta myös ihmis­geneettiseen tarkasteluun ja ennen kaikkea itse runo osoittaa, että Runeberg oli hyvin perillä oman aikansa käsityksistä perinnöllisyydestä samoin kuin kehitysvam­mai­suudesta. Jälkimmäisestä hänellä varmaankin oli muiden tietojen lisäksi myös omakohtaisia havaintoja. Monet runossa mainitut Sven Dufvan luonteen piirteet viittaavat kehitysvammaisuuteen. Mahdollisia diagnooseja on useita – esim. Downin syndrooma, Klinefelterin syndrooma XYY-syndrooma – ja loppujen lopuksi näyttää siltä, että Runeberg on hänen henkilöönsä sijoittanut paitsi tietämystään kehitysvammaisuudesta myös eräitä kansaamme ihannoivia luonteen piirteitä.

Full Text

Comments

You need to be logged in to post a comment.